Metsäistä hajuerottelua

Tänään päästiin pitkästä aikaa taas treenaamaan ihan kurssilla rahan etsimistä. Pääsimme hajuerotteluryhmästä vapautuneelle paikalle seuraavaksi viideksi kerraksi, jippii! Sinänsä treenit eivät ole mitään ihmeellisiä, mutta vaikka kouluttaja ei ehdi koko aikaa olla vahtimassa, joka kerran jälkeen tuntuu oppineen taas reilusti lisää - vaikka tekisi ihan samanlaista treeniä kuin kotioloissakin. Tällä kertaa tosin tehtiin jotain ihan uutta, nimittäin laitettiin purkkeja metsään ja koira etsimään.

No, Dora etsi luonnollisesti käsiinsä kaikki kepit :D

Kun keppi-innosta vähän päästiin ("pienen" suostuttelun jälkeen), vauhti oli neitokaisella huima, mikä oli ihan odotettavissa. Dora ei ehkä vielä aivan tajunnut, että täällä metsässäkin pitäisi oikeasti malttaa haistella, vaan ryntäili lähinnä paikasta toiseen tekemässä jotakin, koska jotakin täällä nyt piti tehdä - sama se, vaikkei se ihan tiennyt, että mitä. Purkkeja kuitenkin sattui osumaan tielle, jolloin palkkasin äkkiä pelkästä nuuhkaisustakin (alussa tosin jouduin kutsumaan Doran aina takaisin syömään palkan, koska niiden kahden sekunnin aikana, jotka käytin purkille ryntäämiseen, Dora oli jo vipeltänyt niin pitkälle kuin hihna antoi periksi). Yllättävän nopeasti Dora kuitenkin alkoi tajuta, että täällä on näitä kivoja purkkeja, joiden nuuhkimisesta saa namia, ja että pitää mennä maahankin makaamaan niiden kohdalla.

Tiivistettynä: löytäminen sujui hyvin, mutta etsimisessä on parantamisen varaa. Ensi viikolla uusiksi siis, jee!

Pukinmäkeen!

Tänään tajusin, että vappu on tällä viikolla, ihan käsittämättömän pian siis! Aattona on bilepäivä, ja seuraavana aamuna olisi tarkoitus raahautua piknikille. Erityisen hyvää säätä ei liene luvassa, joten tulin siihen tulokseen, että en taatusti jaksa viedä Doraa erikseen aamulla lenkille. Niinpä se pitäisi ottaa mukaan, ja julkisissa kulkeminen ilman kuonopantaa on TUSKAA. Ei siis auttanut muu kuin lähteä katsomaan, josko Murren Murkinassa (josta siis alun perinkin olin ostanut hukatun pannan) olisi vielä jäljellä samoja pantoja.

Aiemmin olin etsinyt netistä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että Zooplussan tämä panta saattoi hyvinkin olla se, mikä minulla oli aiemmin ollut. Veikkasin, että koko kaksi saattaisi sopia Doralle. Muistin kuitenkin, että edellinen pantani oli maksanut suunnilleen kympin, ja tuosta tulisi postikuluineen reilusti kalliimpi.

No, ei muuta kuin matkaan. Kiersin ensin pienen lenkin (kuuma!) ja menin sitten Hiekkaharjun asemalta lähtevään ensimmäiseen junaan, joka sattui olemaan K. Junassa oli ihanan tyhjää, ja Dora otti tilanteesta kaiken irti.

Vaunussa oli meidän lisäksi yksi ihminen, joten matka taittui superrennosti huolimatta vääränlaisesta (nyyh) pannasta. Sitten kävikin kiva pikku ylläri, koska juna porotti suoraan Pukinmäen ohi :D Hupsis! Ei muuta kuin Oulunkylässä pois (todiste alla, hah) ja I-junalla takaisinpäin. Se ei sitten enää ollutkaan niin kivaa, koska kello oli neljä ja oli ruuhka-aika. Jouduimme pujottelemaan täyden vaunun läpi, jotta pääsimme koirat sallivaan aulaan. Doran reppana yritti parhaansa tehdä niin kuin halusin, mutta uteliaisuus vei voiton ja se yritti haistella vähän jokaista ohitettavaa ihmistä. Kuonopannassa pystyisi hallitsemaan tuollaisen, mutta ketjupannassa se on vähän voi voi (pahoittelut kanssamatkustajille!). Toki namia jatkuvasti syöttämällä saisin pidettyä koiran pään koko ajan suorassa, mutta kun siellä hiton vaunussa ei mahdu kävelemään niin, vaan koiran on pakko kulkea joko edellä tai takana. (Enkä todellakaan jaksa opettaa mitään pää paikoillaan kävelyä.)

Pääsimme lopulta eläinkauppaan, ja TADAA, löysin tismalleen samanlaisen kuonopannan kuin se edellinen. Eli juuri tuon Zooplussan pannan (ja, note to self jos hukkaan sen uudestaan, kokokin oli nimenomaan 2) - hintaa vain oli vähän reilu 20 e. Ei nyt ihan hirveästi tullut kalliimmaksi kuin tilaaminen, ja olihan se nopeampaa, mutta silti ärsytti.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka jopa kuonopannan kanssa paluumatka oli jokseenkin ahdas :D Tällä hetkellä raitapaita seisoo juomakupilla ja yrittää äänistä päätellen sukeltaa sinne, koska lähes kahden tunnin hellereissun päätteeksi kaadoin veden sekaan karjalanpaistin lientä. Kaipa sitä niinkin voi itsensä nesteyttää!

Loppuun vielä possunraatelukuva, koska tuli tuokin yksikorvainen olento kaivettua kaapista esiin. Saa nähdä, onko käytös vappupiknikillä samanlaista - ostin nimittäin suuren (ja HALVAN, pitää ostaa toistekin) luun sinne syötäväksi.

Kuinka tässä taas näin kävi...

Yhyy, olen selaillut viime aikoina liikaa kivoja blogeja. Lisäksi olen taistellut sisäisen "älä tunge Facebookia aivan täyteen koirakuvia" -taistelun kanssa, ja miettinyt noin miljoona kertaa, mitä sitä tulikaan treenailtua ja milloin. Ajattelin siis yrittää pitää jonkinmoista koirailublogia, jotta saan tungettua kaiken yhteen ja samaan paikkaan ja ne, joita melkein jopa kiinnostaa, voivat ihan itse lukea, mitä meille kuuluu :D (Ei kuitenkaan kannata uskoa liikaa moiseen rajaukseen: todellisuudessa luultavasti tästä tulee sellainen "iiih kattokaa mitä mä tein/ompelin/leivoin" -härpäke.)

...Koska kattokaa nyt mitä mä tein!

Olen tässä jo ainakin kuukauden tuskaillut sitä, että Doran nahkahihnan piti mennä katki juuri silloin, kun minulla ei todellakaan ole varaa ostaa uutta. Kankaisella hihnalla pärjättiin niin kauan, kun pystyin pitämään nahkahanskoja ulkona, mutta paljaalla iholla sitä ei voi käyttää. Selailin epätoivoisena netistä uutta hihnaa (halvimmillaankin tulee postikuluineen lähes 20 euroa hintaa, huoh) kunnes törmäsin pelkkään lukkoon sekä hihnaan, jossa mainittiin sen olevan punosta. Hmmmmmm.... Doran ensimmäisestä nahkahihnasta hajosi lukko, ja toinen oli tosiaan mennyt katki (hienosta ruuvilla korjaamisesta huolimatta). Muistelin, että ensimmäinen oli jotain punosta. Onneksi säästän aina ööh about kaiken, joten kaivoin molemmat hihnat esiin - ja JOO, sain laitettua toisesta hihnasta lukon kiinni toiseen! JEEEEEEEE!

Nyt täytyy enää kaivaa jostain rahat uuteen kuonopantaan, koska joku idiootti (=minä) meni hukkaamaan aivan loistavan kuonopannan (jollaista ei ilmeisesti löydy enää mistään! voi asdöghasgöuh) ja ihanan lyhyen hihnan ulos.

Jotta päästäisiin materialismionnellisuudesta (sitä on ollut tänään ilmassa, koska siivosin Doran tarvikekaapin) treeneihin, pitää vielä hehkuttaa maailman mahtavimpia agilitytreenejä! Koko kevätkausi on ollut yhtä tuhlausta, mitään ei ole opittu mutta sitäkin enemmän on taannuttu (no okei, ehkä ihan jotain pieniä juttuja, mutta mitään varsinaista edistystä ei ole tapahtunut). Tänään päästiin sitten supermahtavan ohjaajan treeniin, ja tuntui melkein siltä, että se parituntinen paikkasi koko kevään. Yllättävän harva koirankouluttaja ymmärtää, että työssä ei riitä pelkkä koiran kouluttaminen, vaan pitää osata opettaa myös ihmisiä (ja eräs tietty nimeltä mainitsematon en osaa näistä ensimmäistäkään). Tämä kouluttajapa osasi molemmat - voi sitä informaation määrää! Tästä lähtien muistan pitää posken koiraa kohti, rintakehä"laserin" siellä mihin koiran on tarkoitus mennä, katseen aina hieman edellä ja laskeskella parhaat reitit esteeltä toiselle sekä antaa käskyn, kun koiran etutassut osuvat maahan. Huhhuh. Mitenköhän pelkästään tuon kyseisen kouluttajan kurssille voisi päästä...

Ai niin, blogeissa kuuluu olla kuvia. Laitetaas sitten lisää. Tässä vaiheessa ihmiset aina sanoo "pahoittelen huonoa laatua, mutta aion kyllä hommata kunnon kameran kohta!" No mä en sano, ei ole rahaa :D Todennäköisempää on, että hajotan tätäkin kameraa entistä pahemmin.

Kuvassa siis blogin arvoisa tähti putipuhtaana, ihan shampoolla pestynä. Neiti kävi eilen uimassa jossain ihme ojassa ja haisi ihan hirveältä, mutta vasta tänään sain aikaiseksi pestä. No, pöljältä se näyttää kuitenkin, vaikka kuvassa ei ehkä niinkään.

Ja joo, taitaa erityisesti eräs tietty henkilö säästyä Whatsappissa näiden random kuvien tulvalta tämän blogintapaisen myötä :D