Häiriöinä korkit ja klemmarit

Lyhyt ukkonen ja pieni sadekuuro (jossa käytiin kävelemässä, eikä Dora ilmeisesti arvostanut, pyh!) viilensivät sen verran, että viitsin tehdä sen purkkitreenin.

Kouluttaja suositteli häiriöhajuiksi metallisia juttuja, jotka koira voisi sekoittaa rahaan, jotta se oppii entistä paremmin tunnistamaan nimenomaan rahan hajun. Niinpä olen kerännyt muutamia pullonkorkkeja ja klemmareita. Lähdettiin siis kevyesti muutaman kuukauden purkkitauon jälkeen treenaamaan mahdollisimman vaikeilla häiriöillä, hähää! Sentään iskin kaikki hajulähteet suoraan purkkeihin (koska en ollut tajunnut laittaa vanulappuja korkkien sun muiden sekaan).

Alussa mentiin seuraavanlaisella yhdistelmällä: yksi rahapurkki poikaystävän kolikoilla, yksi klemmari- ja yksi pullonkorkkipurkki sekä vielä yksi purkki, johon laitoin poikaystävän muistitikun :D On kyllä jo ihan selvää, että Dora etsii rahaa metallin eikä siinä olevan ihmisen hajun perusteella, mutta kunhan halusin yrittää huijata. Ensimmäisen kierroksen Dora teki ihan täydellisesti, haistoi jopa kaikki purkit läpi, mutta toisella kerralla se sitten ilmaisi pullonkorkit. Vieläpä oikein vahvasti: katsoi minuun monta kertaa, että eikö tästä muka oikeasti saa palkkaa. Ehkä viiden sekunnin jälkeen se luovutti ja kävi etsimässä rahan.

Vaikeiden häiriöiden lisäksi yritin keskittyä siihen, että Dora haistelee purkkia oikeasti kunnolla. Sillä on nimittäin tapana löytämisen jälkeen vain vähän pistää nenää purkin päälle. Tämä on kyllä ihan oma vikani, koska olen naksauttanut liian nopeasti. Niinpä, kun vain odotin vähän pidempään ennen naksua, Dora työnsi heti nenän kunnolla purkkiin ja haistoi rahaa. (Mmmm rahaa... <3)

Myöhemmin lisäsin vähän vaikeutta, ensin laittamalla mukaan toisen klemmaripurkin. Dora teki monta hyvää toistoa, kunnes yhtäkkiä keksi ilmaista klemmaripurkin. Hääääh.... No, seuraavaksi koira alkoi rynnätä vähän liian suoraviivaisesti rahapurkille, vaikka luonnollisesti vaihtelin sen paikkaa. En tajua mitä tein väärin, mutta koiran vieminen purkkien siirtämisen ajaksi toiseen huoneeseen auttoi. Tosin sitten se reppana luuli, että me tehdäänkin sisäetsintää, ja lähti purkkien sijaan haistelemaan muuta taloa :D Lopuksi laitoin etsittäväksi vielä toisen rahapurkin, mutta se ei koiruutta hetkauttanut.

Täytyy koittaa muistaa ottaa enemmän rahaa mukaan lenkille, sillä siellä saa todella helposti tehtyä pientä etsintätreeniä. Lisäksi haluaisin treenata (taas) pahasti laiminlyötyjen setelien kanssa, mutta eheheh mistäpä moisia saisi, en ainakaan mun tililtä... Tosin eivätköhän ne setelit pysy mielessä, sillä kun vanhempani piilottivat yhtenä päivänä kaikki setelinsä ja pari kolikkoa ympäri kämppää, Dora löysi kaikki todella sutjakkaasti - vaikka sitä edeltävästä setelitreenistä oli taas jokunen kuukausi.

Onko kukaan huomannut, että nyt on helle?

Melkein hävettää kirjoittaa asiasta, koska kukaan ei näköjään puhu mistään muusta, mutta kun ihan oikeasti!! Muutaman yön olen nukkunut koiran kanssa parvekkeella kaikki lasit auki, koska sisällä on jatkuvasti lähes 30 astetta lämmintä. Yääääh.

Ihan oikeasti hävettää näiden kuvien laatu, vaikka nämä on otettu poikaystävän puhelimella, jonka kameran laatu on noin sata kertaa omaani parempi :D Mutta pakko silti esitellä, kuinka meidän lenkkimme sujuvat.

Tädää! Ennen iltakahdeksaa ulos ei oikeastaan ole asiaa, ellei vain mennä makoilemaan varjoon. Illallakin Doran lempipuuhaa on pötkähtään pitkään ruohikkoon (mm punkkeja...) tai piehtaroida siinä. Päivisin raahaan sitä väkipakolla suihkuun vähän viilentymään, ja välillä yritän huijata sitä juomaan vettä (kinkku loppui, ärh). Vähän hassua, että Dora ei pidä yhtään suihkussa käymisestä, sillä vedestä se kyllä tykkää. Luultavasti selän valtavien hotspottien huuhtominen on tämän takana, ja no, kyllä varmaan minuakin inhottaisi, jos olisin usean viikon ajan joutunut monta kertaa päivässä huuhtomaan selän mittaisia märkiviä haavoja siellä...

Harmittaa kyllä ihan hirveästi, että lähellä ei ole mitään uimapaikkoja. Kun eilen yöllä käytiin lenkillä, oli siis vain ihan pakko päästää Dora kahlailemaan pururadan mutalammikkoon. Ja sitten olikin ihan pakko päästää se uimaan kunnolla. Yleensä en pidä Doraa vapaana niin yleisellä paikalla, mutta nyt päätin ottaa riskin, koska pakkohan ressukan on vähän saada viilennystä. Palkinnoksi nätistä porskuttelusta ja muutenkin tottelevaisuudesta koiruus sai vedestä pyydystämänsä valtavan "kepin" :D Sitä se kuskasi niin pitkään kuin vain annoin, vaikka sai juuri ja juuri leukansa tarpeeksi ammolleen kuljettaakseen sitä. Yritettiin taas ottaa hienoja kuvia, mutta eihän Dora nyt voi paikallaan olla, tai jos on, sen laserkatse pääsee valloilleen, hah.

Nyt, kun olen onnellinen tiskikoneen omistaja, ajattelin tehdä enemmän purkkitreeniä. Purkkeilu on tosi kivaa, mutta vihaaaaaan sitä tiskaamista! Täytyy varmaan kuitenkin odottaa iltaa, jotta sekä minä että Dora ollaan hieman toimintakykyisempiä... Oikein nauratti eilen, kun käytiin noin 20 metrin lenkillä (voi kyllä) kuuden aikaan illalla, ja sen jälkeen päätin tehdä ihan pikkuriikkisen tottista varjoisessa paikassa. No, sanoin "sivu" - ja Dora hetken miettimisen jälkeen käy istumaan vinottain eteeni. Ööööööööh........... Tarvittiin kolme yritystä, jotta sain sen ylipäätään sivulle, ja koira näytti siltä kuin olisi juuri joutunut tunnin tehotreeniin. Niinpä lopetin siihen :D

Parvekepissa

Kyllä, ihana kohta 3-vuotias koirani pissasi juuri parvekkeelle :D :D Eipä siinä, ilo huomata, että vihdoin sain upotettua siihen tarpeeksi vettä! (Vielä kun oppisi tajuamaan, milloin levottomuus tarkoittaa "pakko päästä pissalle" eikä esim. "tylsääää".)

Kuuma siis on. Lääh lääh lääh. Verhot kiinni, parvekelasit auki, ja silti täällä on koko ajan noin 30 astetta sisällä, ulkona tietysti vielä kuumempi. Kunnon lenkit tehdään yöllä, ja mua väsyttääääää.

Olen myös yrittänyt kehitellä viilennyssysteemejä! Uiminen olisi paras, mutta se on vähän plusmiinusnolla täällä, kun täytyisi olla noin 60-asteisessa autossa päästäkseen uimaan. Niinpä Doralla on ollut märkä t-paita päällä, se on käynyt (ikäväkseen) suihkussa ja saanut makuualustakseen märän pakastimessa jäädytetyn pyyhkeen. Pöljintä on, etten osaa yhtään tulkita, onko niistä mitään hyötyä. Pyyhkeen päälle se ei ensin millään halunnut mennä, mutta kun houkuttelin sen siihen, se kyllä makoili puolisen tuntia ihan tyytyväisen näköisenä paikoillaan. Hmph.

Veden juonti on myös ollut aikamoinen haaste. Ruoka sieltä ei oikein maistu, ja öljyisen tonnikalankin kanssa sain juotettua vain pari desiä. Tänään sitten vihdoin osuin kultasuoneen: kinkunpaloja runsaassa vedessä! Palojen sukeltelun jälkeen vesikin maistui Doralle, ja no, lopputulos lukeekin otsikossa :D

Useimmiten Dora viihtyy näillä säillä joko pöydän alla tai jossain muualla lattialla, koska siellä on edes vähän viileämpää. Jos olen parvekkeella ja se ei, se makaa käytännössä aina myrtyneen näköisenä parvekkeen oven vieressä. Niinpä sain yhtenä päivänä oikein pitkään etsiskellä sitä, ennen kuin tajusin, että se mulkoili mua sohvalta kaikkein pehmeimmästä mahdollisesta kohdasta :D

Yksi raitapaita puuttuu

Olen usein miettinyt, miten olen ikinä pärjännyt ilman koiraa. Eilen ja tänään opin, etten ainakaan enää pärjää kovin hyvin :D

Kävin eilen illalla visiitillä Hämeenlinnassa, ja sillä aikaa miekkonen kuskasi koirani Järvenpäähän. Ilman mua! Byhyyy! Yää! Tulin illalla sitten tyhjään kotiin. Siis ihan kamalaa, kukaan ei tullut vastaan! Olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt tehdään. (Ratkaisu: pommitetaan kysymyksiä, mitä koiralle kuuluu ja mitä se tekee nyt ja entäs nyt tai entäs nyt???) (Vastaukset: nyt se makaa tossa, makaa edelleen tossa, makaa tossa...)

Vasemmalla Dora kotona mun pöydän alla, missä se on todella usein. Järvenpäässä oli poikaystäväkin "hyväksytty koiran pöydänalusvalvojaksi" awwww :)

Olin itsekin aika järkyttynyt, kuinka outoa oli olla ilman koiraa. Kävin esimerkiksi sulkemassa välioven, koska Dora alkaa vahtia herkemmin kuullessaan rapun äänet niin selvänä. Sitten laitoin vaatteita pinoon ja mietin, miksei Dora tule nuuskimaan niitä. Kaiken kruunasi kyllä se, kun olin juuri katsellut superhienoa tässä-Dora-on-pissalla-tilannekuvaa, minkä jälkeen nousin lähteäkseni iltalenkille. Jäin hetkeksi häälymään ihmeissäni, että ihan kuin jotain nyt puuttuisi, kunnes tajusin, että niin se koira ei edelleenkään ole täällä.

Tää kuva on kerta kaikkiaan niin järkyttävä, että se oli pakko pistää tänne :D :D Koirakin näyttää joltain satakiloselta.

Aamulla sama vain jatkui. Avasin parvekkeen oven ja mietin, että kohta pitää hakea Dora pois auringosta, koska sinne se aina menee kököttämään vaikka on niin tajuttoman kuuma. Piikkimattoa ei tietenkään voi nostaa pois tieltä Doran pedin päälle. Huooooooh. Pakko varmaan kohta lähteä hakemaan oma raitapaita takaisin, kamalan orpo olo!