Apua, kyklooppi!

Napsin joskus bussipysäkillä seisoskellessa kuvia koirasta, joka ei tietenkään halunnut olla paikoillaan. Vasta paljon myöhemmin - kun latasin kuvia koneelle - tajusin, mitä tuli kuvattua.

Siinä se on, hullu kyklooppi. Hui! Tässä vielä seuraava kuva, kun Dörkö oli palautunut takaisin viattomaksi nappisilmä-Dorpaksi:

Keskuspuisto eli Missä Me Ollaan

Hmm, näyttääpä rumalta, kun laittaa isoja kirjaimia vääriin paikkoihin. No laitanpa silti.

Ollaan pariin kertaan käyty Doran kanssa lenkkeilemässä keskuspuistossa. Ensimmäisellä kerralla olin varustautunut mentaliteetilla "mennään johonkin ja sit kävellään siellä ja sit etitään bussipysäkki jostain ja tullaan kotiin". Puhelimesta oli tuolloin akku loppu, joten matkahan alkoi luonnollisesti sillä, etten löytänyt koko keskuspuistoon. Asiaa mutkisti se, että bussista piti hypätä pois liian aikaisin, kun joku vähän aineissa tai muuten vain sekaisin oleva nainen alkoi tulla turhan lähelle ja itkeä koska "koiran peppu on maailman paras peppu".

Lopulta keskuspuisto löytyi, mutta siellä oli niin monta tsiljoonaa reittiä, että kävelin luultavasti siksakkia enkä ainakaan löytänyt sinne minne piti. Jostain kuitenkin pamahdin ulos puistosta ja nenän editse meni kätevästi bussi keskustaan, joten ihan hyvä iltalenkki siitä loppujen lopuksi tuli.

Seuraavalla kerralla olin varautunut vähän paremmin. Koska lähdin illalla, otin otsalampun mukaan, jotta voisin tarpoa niillä harvoilla osuuksilla, joita voi kutsua metsäksi. Lisäksi otin kompassin, koska halusin päästä suunnilleen yhteen suuntaan. Puhelinkin oli ladattu, ja puistoon astellessa laitoin sports trackerin päälle.

Kompassihan ei onneksi paljoa paina, koska en jaksanut katsoa sitä kertaakaan :D Yritin kovasti mennä suoraan, mutta tiet veivät taas mihin sattuu, ja lopulta olin ihan vakuuttunut, että olin kävellyt ympyrää. Mahtava suuntavaisto, joo, koska ilmeisesti olin kuin olinkin kävellyt sitten aika suoraan... Kun tulin ulos keskuspuistosta, yritin reittioppaan ja google mapsin avulla keksiä reittiä kotiin, mutta eipä sekään auttanut. Ei muuta kuin kavereille viestiä, että moi missä mä oon ja miten pääsen pois. Joku paikansi mut lähelle Käpylän asemaa, joten kävelin sitten sinne parisen kilometria :D

Otin ihan uskomattoman tärähtäneitä kuvia, mutta pakko nyt silti pari laittaa esille todistusaineistoksi.

Loppupäätelmä: keskuspuisto on ihan kiva mutta valtavan sokkeloinen ja liian ruuhkainen pururadantapainen ja mun suuntavaisto on yhä edelleen surkea.

Voihan Hurtta

Pakko vielä erikseen valittaa aiemmin mainituista valjaista, murr. Olen toki ostanut nämä tosi halvalla, mutta näiden normaali hinta on mun mielestä kyllä ihan kohtalaisen korkea, joten kuvittelisin näiden kestävän vähän enemmän.

Kuten kuvasta näkyy, yksi nauha siis irtosi kokonaan. Ei tuo nyt käyttöä mitenkään estänyt, mutta lähinnä tässä jäi pelko siitä, että mikä hajoaa seuraavaksi. Sain tuon onneksi korjattua pian, mutta ei sitä millään ihan tavallisella ompelulangalla olisi saanut kuntoon (saati sitten ilman sormustinta :D).

Mullahan on aiemmin hajonnut Hurtan panta. Siitä meni jotenkin lukko rikki niin, että koira pääsi vapaaksi, ja panta oli sen jälkeen käyttökelvoton. Tein silloin reklamaation, mutten jaksanut alkaa lähettää pantaa valmistajalle, koska olin ostanut senkin jostain superalesta... No, tästä opin nyt ainakin sen, etten enää jatkossa osta Hurtalta pantaa/hihnaa/valjaita tai muuta sellaista, mikä ei saa mennä rikki. Nuo valjaatkin ovat ihan parin kuukauden käytössä menneet jo tosi huonokuntoisen näköisiksi, ne on kauttaaltaan täynnä jotain ihme hahtuvaa. Ärsyttäväääää!

Muutkin kuin minä eksyy kotikaupungissaan!

Viikonloppuna oli aivan ihana sää! Aurinko paistoi ja oli niin lämmin, että tarkeni pelkällä fleecellä, mutta samalla kuitenkin oli vähän syksyistä viileyttä havaittavissa, eli kävellessä ei tullut kuitenkaan liian kuuma. Eipä siis varmaan ihmekään, että tuli tehtyä aika täydellinen pieni lenkki!

Luonnollisesti tämä ei tapahtunut Helsingissä (koska siellä pitää aina olla vähän varuillaan ja kaikkialla on liikaa väkeä) vaan tällä kertaa ihan Järvenpäässä. Lähdettiin kaverin kanssa talsimaan metsään, joka jatkuikin sitten aika pitkälle, eikä kumpikaan tiedetty yhtään missä oltiin. Ollaan kuitenkin yhteenlaskettuna asuttu Järvenpäässä joku 40 vuotta, että ihan hyvä saavutus :D

Olen tuota kyseistä metsää vähän vältellyt Doran kanssa (eli mennyt sinne noin kahdesti päivässä mutta kulkenut vain lyhyen matkan) koska jossain vaiheessa törmättiin siellä jatkuvalla syötöllä koiriin. Dora oli siis joskus siellä vapaana, mutta siinä ei ollut mitään järkeä, kun koko ajan piti ottaa kiinni ja väistellä muita - erityisesti jäisellä jyrkällä kalliolla, jota pitkin kapusi kerralla viitisen koirakkoa. Nyt kuitenkin satuttiin paikalle ilmeisesti hyvään aikaan, koska missään ei ollut ketään, ja Dorakin pääsi sitten juoksemaan vähän kepin perässä. Ja muutenkin.

 

Metsän jälkeen päädyttiin kivalle hiekkatielle, ja lopulta törmättiin tienviittaan, joka kertoi, että olimme Haarajoella. Hmm, jännää! Järvenpäässä eksymisessä on se hyvä puoli, että aina osaa takaisin kotiin. (No okei, vähän katsottiin karttaa, mutta olisi kyllä osattu ilmankin!)

Hienosti osasin ottaa kuvan, kun paikalla oleva kohde tärähti näin paljon...

Lähtöpisteessä piti tietysti tarkistaa, paljonko sitä tulikaan käveltyä. Kaverin aktiivisuusranneke väitti, että 9,3 km. Musta on kauheen kivaa, kun voi katsoa kuljetun matkan jostain, koska en osaa yhtään arvioida sitä - tuonkin lenkin olisin veikannut olevan varmaan yli 5 km mutta ehdottomasti alle 20 :D

Kotona oli hyvä levähtää kaikkein kuumimmassa kohdassa ja läähättää hullun lailla. Pöljä koira.

Tuolla muuten niin ihanalla reissulla Doran valjaat vähän hajosivat, ja mua ottaa edelleen päähän. Lisäksi kotona koiran kurkun kohdalta löytyi kalju punaläikällinen läntti, joten loppuviikonloppu oli vielä kuljettava ilman kaulapantaa. Argh.